Miksi useimmat ruutuaikasovellukset eivät toimi

Miksi ylisuojelemme tosielämässä ja alisuojelemme verkossa?

Kun kyse on lasten turvallisuudesta, olemme tarkkoja tosielämässä: autamme heidät kadun yli, vaadimme kypärän käyttöä ja asetamme kotiintuloajat. Mutta verkossa? Annamme käteen älypuhelimen, jolla on rajaton pääsy alustoille, jotka on suunniteltu kaappaamaan huomio ja tunteet.

Miten tähän epätasapainoon on päädytty – ja mitä voimme tehdä asialle?

Sosiaalisen median kasino

Sosiaalisen median logiikka rakentuu yksilön ympärille. Tykkäykset, jaot, striikit – kaikki pyörii oman minäkuvan ympärillä. Nuoret pelaavat tässä korkean panoksen pelissä, jossa status on kaikki kaikessa ja arvostelu armotonta.

Facebookin entinen johtaja Sean Parker on myöntänyt, että alusta suunniteltiin tietoisesti hyödyntämään ihmisen haavoittuvuutta (Franck, 2017). Nämä dopamiinisilmukat ovat erityisen vaarallisia lapsille murrosiässä.

Me tiedämme, mitä haluaisimme lastemme tekevän: leikkivän, kasvavan, tutkivan. Mutta samalla heidän tarkkaavaisuutensa sirpaloituu jatkuvien ilmoitusten keskellä, mikä muokkaa aivoja ja ajattelutapoja. Psykologi Jonathan Haidt kuvaa, kuinka sosiaalinen media opettaa meitä tekemään pikaisia julkisia tuomioita piittaamatta toistemme ihmisyydestä (Haidt, 2024).

Pyhä vastapaino

Siinä missä some ruokkii yksilökeskeisyyttä, yhteisöllisyys ja henkisyys – olivatpa ne uskonnollisia tai eivät – tarjoavat täysin toisenlaisen mallin.

Sosiologi Émile Durkheim totesi jo 1900-luvun alussa, että yhteiskunnat toimivat parhaiten, kun niillä on tilaa pyhälle: jaetuille rituaaleille, arvoille ja tarkoitukselle, jotka sitovat ihmisiä yhteen (Durkheim, 1912/1995). Tämä ei tarkoita vain uskontoa – yhtä hyvin se voi olla jalkapallofaneja laulamassa yhdessä.

Psykologi David DeSteno on osoittanut, että synkroninen liike rituaalien aikana lisää luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta (DeSteno, 2018). Toisin sanoen: mikään algoritmi ei voi korvata tosielämän yhteisöllisiä kokemuksia.

Miksi irrottautuminen on niin vaikeaa?

Kun ruutuaika muuttuu normiksi, poikkeaminen siitä tuntuu epämukavalta. Vanhempina haluamme, että lapsemme ovat mukana porukassa, eivätkä jää ulkopuolelle. Pitkään älypuhelin oli ainoa tapa pysyä mukana – vaikka tiesimme, ettei sitä ollut suunniteltu lasten hyvinvoinnin ehdoilla.

Kyse on klassisesta kollektiivisen toiminnan ongelmasta: se, mikä tuntuu järkevältä yhdelle (puhelin lapselle, jotta hän ei jää ulkopuolelle), voi muuttua koko yhteisölle haitalliseksi, kun kaikki tekevät samoin.

Neljä tietä eteenpäin (Haidtin mukaan)

Haidt ehdottaa neljää keinoa tilanteen muuttamiseksi (Haidt, 2024):

1. Vapaaehtoinen yhteistyö
   Vanhemmat voivat tehdä rohkeita päätöksiä yhdessä. Iso-Britannian Smartphone-Free Childhood -liike on tästä hyvä esimerkki.

2. Uudet sosiaaliset normit
   Sanoilla on väliä. Kun puhumme “digitaalisesta riippuvuudesta” tai teknologiayritysten manipuloinnista, ongelma nähdään systeemisenä, ei yksilön syynä.

3. Teknologiset vaihtoehdot
   Tarvitsemme laitteita, jotka tukevat lapsuutta eivätkä häiritse sitä. Esimerkiksi kellopuhelimet, joissa on viestintä- ja turvallisuustoiminnot ilman algoritmien imua, voivat olla terveempi vaihtoehto.

4. Lait ja säännöt
   Yksilölliset valinnat ovat tärkeitä, mutta lait luovat kaikille turvaverkon. Nykyinen lasten verkkokäyttöä koskeva laki Yhdysvalloissa, COPPA, on vuodelta 1998 (FTC, 1998). Se on modeemiajan ratkaisu TikTok-aikakauteen – tarvitaan päivitettyä lainsäädäntöä.

Lopuksi: puuseppä vai puutarhuri?

Digitaalisen tasapainon löytäminen ei ole helppoa aikuisillekaan, saati lapsille ja perheille. Kehityspsykologi Alison Gopnik (2016) vertaa vanhemmuutta kahteen malliin:

• Puuseppä, joka muotoilee lasta kuin esinettä.

• Puutarhuri, joka luo olosuhteet, joissa lapsi voi kasvaa ja kukoistaa.

“Meidän tehtävämme ei ole muotoilla lastemme mieliä; se on antaa niiden tutkia. Emme voi pakottaa lapsia oppimaan, mutta voimme antaa heidän oppia.”

Ehkä juuri tämä ajatus sopii myös digitaaliseen aikaan: emme voi kontrolloida kaikkea, mutta voimme kylvää oikeat siemenet ja rakentaa ympäristön, jossa lapset voivat kasvaa vahvoiksi, yhteydessä toisiin ja kokonaisiksi ihmisiksi.

Lähteet

• Franck, T. (2017, November 9). Facebook co-founder Sean Parker bashes company, saying it was built to exploit human vulnerability. CNBC. Linkki

• Durkheim, E. (1912/1995). The Elementary Forms of Religious Life. (Käännös: Karen E. Fields). New York: Free Press.

• Haidt, J. (2024). The Anxious Generation: How the Great Rewiring of Childhood Is Causing an Epidemic of Mental Illness. Penguin Press.

• Federal Trade Commission (1998). Children’s Online Privacy Protection Act (COPPA), 15 U.S.C. §§ 6501–6506.Linkki

• Gopnik, A. (2016). The Gardener and the Carpenter: What the New Science of Child Development Tells Us About the Relationship Between Parents and Children. Farrar, Straus and Giroux.

• DeSteno, D. (2018). Emotional Success: The Power of Gratitude, Compassion, and Pride. Eamon Dolan/Houghton Mifflin Harcourt.